Vaaliosaamisesta
25.01.2012 9:00
kolumni julkaistu Uutispäivä Demarissa 25.1.2012
Miksi meille kävi, kuten kävi presidentinvaaleissa? Analyyseja ja selityksiä on kuultu jo laidasta laitaan ja niitä tultaneen kuulemaan vielä pitkään. Jälkiviisas on helppo olla. En tosin usko, että olisimme voittaneet näitä vaaleja, vaikka ay-väki olisi ollut aktiivisemmin tukenamme tai olisimme alkaneet kampanjoinnin aiemmin. Kaikista palautteista, aiemmista vaaleistakin tulleista, tulee ottaa opiksi ja siksi ihmettelen kaikkein eniten, miten ihmeessä onnistuimme hoitamaan nämä vaalit niin huonosti.
Vaalit tulevat harvemmin yllättäen. Näistäkin vaaleista on ollut vuosia tietoa, vaikka ehdokkaamme nimeä emme vielä puoli vuotta sitten tiennetkään. Valmisteluja olisi voitu tehdä käytännön suunnittelutasolle asti jo hyvissä ajoin ehdokkaasta riippumatta. Mistä varataan vaalitoimistopaikat? Miten organisoidaan päivystykset? Millä tavoin kampanjoimme? Missä kannattaa näkyä, jotta sillä olisi merkitystä? Miten hyödyntää puolueen näkyviä hahmoja ehdokkaamme tukena? Mitä asioita painotetaan jne? Voi toki olla, että moiset suunnitelmat olikin tehty, käytännön toteutus sittemmin vaan joko ontui tai sitten suunnitelmat olivat tehty jotain muuta kuin vaalikampanjaa varten.
Puolueella luulisi olevan vaaliosaamista vuosikymmenien varrelta. Nyt tuntui välillä, ettei aitoa yritystä edes ollut, oli vain suorituksia. Oli kansalaisvaltuuskuntia ilman todellista merkitystä. Oli esitteitä ilman jakelusuunnitelmia. Oli toki myös toisenlaista tekemisen meininkiä -onneksi. Vaalikentillä näkyi innokkaita Paavon puolestapuhujia. Olisi ollut tekijöitä ilmeisesti enemmänkin, kun vain joku olisi osannut kysyä tai kertoa, miten voi osallistua aktiivisemmin vaalityöhön. Meillä on monta käyttämätöntä voimavaraa liikkeessämme, miksi kerta toisen jälkeen jätämme ne hyödyntämättä, vaikka aina vaalien jälkeen samat asiat tuodaan jälkianalyyseissa esiin.
Tiedän kahdentoista vuoden takaa, miten Tarja Halonen nostatti hurmosta. Ihmiset olivat valmiita matkustamaan satoja kilometrejä kuullakseen ehdokastamme. Oli vaalijuhlia, hengennostatusta ja yhteisvoiman tunnetta. Oli vaalikojuja ja oli kampanjaamme mukaan tulijoita. Tietenkään ei pidä kopioida tuon ajan tapahtumia tähän päivään, eikä uskotella eri ehdokkaan sopivan samaan muottiin edeltäjän kanssa. Soveltamista kuitenkin on voitava harjoittaa ja oma väkikin tulee muistaa huomioida. Nyt unohdettiin aktiivisesti oman väen mukaan saaminen ja se näkyi harmillisesti myös tuloksessa.
Tällä kertaa Haavisto teki sen, mistä me vain haaveilimme. Sai väen innostumaan ja siten lähtemään mukaan tukijoukkoihinsa. Kun vauhtiin oli päästy, ei sille vielä ainakaan näy loppua. Niinistön joukot taas tekivät töitä ehdokkaansa kärkiasemasta riippumatta ja uskonevat yhä saavansa maahamme kokoomuslaisen presidentin. Siinä on heille riittävä innoke vaalityöhön. Mites meillä? Luovutimmeko jo ennen alkua?
Kakkoskierrokselle mentiin odotetusti. Nyt moni äänestäjä hakee uudelleen ehdokastaan. Itse haluan kuulla ehdokkaiden näkemyksiä enemmän itse asiasta ennen kuin olen valmis liputtamaan kummankaan puolesta. Äänestämään menen joka tapauksessa ja sitä suosittelen teille itse kullekin, kyse on kuitenkin demokraattisesta vaalista ja joka tapauksessa toinen ehdokkaista valitaan. Kumpi, siitä päätät Sinä!